Italialaisen kääntäjän, yrittäjän ja kulttuurivaikuttajan uusi ura Kuhmossa
Tänä vuonna juhlimme ensimmäistä kertaa World Novel Week:iä, jota vietettiin 13.-19.10. Vaikka tämä teemaviikko onkin jo ohitse, työ kuhmolaisen kirjallisuuden ja sitä tuottavien ammattilaisten esiin nostamiseksi jatkuu ympäri vuoden.
Hieman ennen teemaviikon alkua saimme haastatella italialaissyntyistä, mutta nykyisin Kuhmossa vaikuttavaa kääntäjä ja bloggaaja Giulia Santellia.
Santelli valmistui kandidaatiksi italiassa sijaitsevan Università per Stranieri di Siena:n Cultural and linguistic mediation -ohjelmasta vuonna 2016. Opiskeluaikoinaan hän kävi kahteen kertaan vaihdossa Jyväskylässä, mutta virallisesti muutto Suomeen tapahtui sen jälkeen, kun hän valmistui maisteriksi Bolognan yliopiston Modern, compared and postcolonial literatures -ohjelmasta v. 2019. Pro gradu -tutkielmansa Santelli kirjoitti Veikko Huovisen Puukansan tarina -kirjasta. Kuhmoon hänet toi työharjoittelu Kuhmossa sijaitsevassa kulttuurikeskus Juminkeossa, jonka toimialana on Kalevalan ja karjalaisen kulttuuriperinnön vaaliminen.
(Lähde: Giulia Santelli, Giulia in Finlandia -blogi.)
Tänä päivänä Santelli on monen alan osaaja, mutta päätoimisesti kaunokirjallisuuden kääntäjä. Mitä vaiheita kirjan kääntämiseen oikeastaan kuuluu, ja mikä sai Santellin hakeutumaan alalle? Millaisia eroja italialaisten ja suomalaisten lastenkirjojen välillä on, ja mitkä ovat Santellin omia suosikkikirjoja? Näihinkin kysymyksiin pureuduttiin haastattelun yhteydessä.
Tervetuloa tutustumaan Santelliin ja hänen työhönsä!
Kertoisitko hieman itsestäsi?
Olen Giulia Santelli, Kuhmossa asuva italialainen kääntäjä ja yrittäjä. Muutin Suomeen melkein kolme vuotta sitten.
Ennen kuin suuntauduin yrittäjyyteen, työskentelin kaksi vuotta kulttuurikeskus Juminkeon oppaana ja kääntäjänä. Nykyään toimin kaunokirjallisuuden kääntäjänä, ja käännän erityisesti lastenkirjoja ja sarjakuvia. Työskentelen myös bloggaajana, opetan italiaa suomalaisille ja suomea italialaisille, sekä järjestän live-kokkauskursseja verkossa.
Millainen oli tiesi kääntäjäksi ja yrittäjäksi?
Ajatus on pyörinyt päässäni pitkään, mutta selkiytyi vasta Suomessa. Olen lapsesta asti viettänyt paljon aikaa kirjojen keskellä, ja rakastan kirjallisuutta ja kieliä. Minusta on aina ollut hauskaa kääntää tekstejä, mitä tein esimerkiksi opiskeluaikoina. Mutta silloin en vielä osannut kuvitella, että minusta tulisi joskus päätoiminen kaunokirjallisuuden kääntäjä.
Kun työskentelin Juminkeossa, minulla oli mahdollisuus kääntää erilaisia tekstityyppejä, kaunokirjallisuus mukaan lukien. Raassinan Kalevalan käännöksen jälkeen tajusin, että kääntäminen on sitä, mitä haluan tehdä työkseni.
*Työskennellessään Juminkeossa Santelli käänsi Marko Raassinan Kalevala-sarjakuvakirjan (Arktinen Banaani, 2015) italiaksi. Haastattelijan tarkennus.
Osallistuin kustannustoiminnan kursseihin ja käännöstyöpajoihin, ja rupesin tutkimaan sarjakuvien sekä lastenkirjallisuuden markkinoita niin Suomessa kuin Italiassakin. Tätä tehdessäni tapasin kaunokirjallisuuden agentteja, ja tutustuin kollegoihin. Opin työtä kentällä, ja verkostoiduin alan edustajien kanssa esittäytymällä rohkeasti kirjamessuilla ym. tilaisuuksissa.
Rupesin lähettämän ensimmäisiä näytekäännöksiä ja kirjalausuntoja. Sain vastauksia, sekä ensimmäisen käännöksen kaunokirjallisuuden freelancer-kääntäjänä. Samalla osallistuin yrittäjyyden kursseille ja perustin oman yrityksen, jonka kautta pyrin rakentamaan sillan Italian ja Suomen välille kielen sekä kulttuurin keinoin. Idea tähän syntyi Giulia in Finlandia -blogini myötä, kun se sai näkyvyyttä sekä Suomessa että Italiassa.
Kääntämisen rinnalla tarjoan italialaisen ruoan kokkauskursseja suomeksi, ja opetan myös Italiaa ja suomea toisina kielinä. Lisäksi toimin kulttuurivälittäjänä Suomeen muuttaneille italialaisille, ja teen yhteistyötä paikallisten kulttuuri- ja matkailutoimijoiden kanssa. Yksi tavoitteistani on nostaa Kainuuta esiin kulttuurimatkailukohteena, ja saada italialaisia turisteja innostumaan tästä mahtavasta paikasta.
Yritykseni on vasta alussa, ja erityisesti kaunokirjallisuuden kääntäjille tie on vielä pitkä. Mutta motivaatiota minulla riittää.
Mitä kielet merkitsevät sinulle?
Kieli on väline, jonka kautta ilmaistaan tarpeita ja ajatuksia. Joku on tässä taitavampi, ja osaa käyttää sitä taidokkaasti – näin kaunokirjallisuuden helmet syntyvät. Kieli ilmaisee myös tietyn maailmankuvan, joka muodostuu kulttuuriin.
Koska kulttuuri vaikuttaa kieleen ja kieli kulttuuriin, auttaa kielen osaaminen ymmärtämään sitä. Sen takia korostan aina, kuinka tärkeää on, että Suomeen muuttaneet italialaiset opettelevat suomen kieltä. Se ei pelkästään auta arkielämässä, vaan on välttämätön taito, jos halutaan olla osa yhteiskuntaa ja oppia ymmärtämään suomalaista kulttuuria.
Kuinka valitset kirjat, joita lähdet kääntämään?
Se riippuu aika paljon kustantamoista. Sen pitää olla sopiva kirja sopivalle kustantamolle, ja sopivalla hetkellä. Pitääkin ymmärtää, mitä kustantamo etsii. En välttämättä pääse kääntämään kaikkea mistä tykkään, mutta toki tarjoan kirjaa, joka on minusta laadukas ja kustantamon julkaisutoimintaan sopiva.
Joskus kustantamolla on jo kirja mielessä, ja sieltä otetaan yhteyttä käännöstä varten. Useimmiten kuitenkin minä itse otan yhteyttä heihin, ja lähden tarjoamaan kirjoja.
Kertoisitko hieman käännöstyön käytännöistä; miten se oikeastaan tapahtuu, ja millaisia vaiheita prosessiin kuuluu?
Kaunokirjallisuuden kääntäjä tekee aika paljon taustatyötä ennen kuin pääsee aloittamaan. Siihen kuuluu muun muassa markkinoiden tutkimista, kustantamojen tarjonnan kartoittamista, ja agentuurien katalogien läpikäyntiä. Kääntäjän tavoitteena on etsiä sopiva kirjan sopivalle kustantamolle.
Työn sosiaalinen puoli on iso osa prosessia. Kääntäjä keskustelee kollegojen kanssa uusista kirjoista, verkostoituu eri toimijoiden kanssa, ja etsii suoraa kontaktia kustantamoihin. Tämän vuoksi on hyvä osallistua kirjamessuille, ja olla aina ajan tasalla. Minä vietän myös aikaa kirjastossa kirjoja tutkimassa. Kun sopiva kirja ja kustantamoa löytyvät, pitää ottaa yhteyttä, ja saada heidät kiinnostumaan kirjasta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi vakuuttava sähköpostiviesti ja kirjalausunto lähettämällä. Sitten pitää odottaa vastausta, joka ei välttämättä tule. Joskus kustantamo taas haluaa näytekäännöksen ennen päätöksen tekemistä.
Itse käännöstyö puolestaan riippuu tekstityypistä. Jos kyseessä on esimerkiksi tietokirja, kääntäjän täytyy tutkia sen aihetta tarkasti.
Käännöstyössä tarvitaan monenlaisia tietoja ja taitoja. Kertoisitko jonkin esimerkin odottamattomasta asiasta, johon olet joutunut perehtymään käännöstyössä onnistuaksesi?
Näitä tulee esiin juuri noissa lasten tietokirjoissa. Tein näytekäännöksen Salla Savolaisen Asfalttia! -kirjasta (WSOY 2021), ja aluksi minun piti tutkia muun muassa koneiden osia ja niiden toimintaa, että ymmärtäisin kontekstia.
Ihan yleisenä neuvona sanoisin, että kannattaa perehtyä hyvin juridiseen puoleen ja tekijänoikeuslakiin.
Olet asunut ja työskennellyt monenlaisissa ympäristöissä. Kertoisitko, miten nämä erilaiset elämänvaiheet, kuten aikasi Suomessa ovat vaikuttaneet työskentelyysi?
Suomessa asuessani tajusin, että minusta tulee kaunokirjallisuuden kääntäjä. Täällä asuessani on myös ollut helpompaa osallistua FILI:n Helsingissä järjestämiin koulutuksiin. FILI tukee ja edistää Suomen kirjallisuuden käännösten ilmestymistä maailmalla, ja tarjoa kääntäjille erinomaisia mahdollisuuksia, kuten työpajoja, koulutuksia, työvälineitä, ja apurahoja. He myös tuovat kääntäjiä yhteen. Ilman FILI:ä olisikin ollut vaikeampi aloittaa uraa, ja jatkaa sitä eteepäin.
Kertoisitko hieman siitä, miten italialainen ja suomalainen kirjallisuus eroavat toisistaan?
Suomalaisessa kirjallisuudessa luontosuhdetta tuodaan esille useammin, kuin italialaisessa kirjallisuudessa. Sotatapahtumat ja muistot ovat myös suosittuja Suomessa.
Lastenkirjallisuuden joukossa on erinomaisia kirjoja, jotka kertovat lempeästi vakavista aiheista, kuten alkoholismia, masennuksesta ja kuolemasta. Valitettavasti niitä on vaikea myydä italialaisille kustantamoille.
Suomessa puhutaan myös enemmän sukupuoliteemoista. Italiassakin ne ovat pikkuhiljaa nousemassa näkyviin, mutta toistaiseksi nämä aiheet ovat enemmän esillä Suomessa.
Miten kulttuuriin sidotut ilmiöt, kuten erilaiset sanonnat, ruokakulttuuri, ja esimerkiksi alueen eläimistö vaikuttavat käännöstyöhön? Millaisia keinoja kääntäjillä on tuntemattoman asian avaamiseksi lukijalle?
Sekin riippuu aika paljon tekstityypistä ja kustantamosta, mutta myös näiden elementtien roolista kirjassa. Pitää arvioida vaihtoehtoja tapauskohtaisesti, ja pyrkiä säilyttämään kirjailijan tarkoitus.
Esimerkiksi Riikka Jäntin Pikku Hiiri -kirjassa Hiiru ja hänen äitinsä tekevät makaronilaatikkoa. Kirjailijan tarkoituksena oli kuvata kotoisaa ruokaa ja kokkaamista yhdessä. Italialaisen kustantamon kanssa päätimme, että alkuperäisteoksessa käytetty ketsuppi korvataan tomaattimurskalla. Syynä oli, että ketsupin laittaminen pastaan, ja ylipäätään sen käyttäminen ruuanlaitossa on italialaiselle yleisölle outoa. Tämän kulttuuri-eron vuoksi se olisi herättänyt naurua, tai pahimmillaan inhotustakin. Eli aivan erilaista tunnetta, kuin alkuperäinen teksti herätti suomalaisissa lukijoissa.
Toisinaan täytyy siis miettiä, vastaako suora käännös lauseen merkitystä, vai päästäisiinkö pienellä muutoksella lähemmäksi oikeaa lopputulosta. Haast. huom.
Liittykö käännöstyöhön jotakin sellaista, josta me suuri yleisö emme usein ole tietoisia – mutta josta toivoisit keskusteltavan enemmänkin?
Usein ei tiedetä eikä mietitä, kuinka iso työ kääntäminen on. Sen näkee kääntäjien matalasta asemasta kustannusmaailmassa. Kaunokirjallisuuden kääntäminen ei ole vain sanan vastineen löytämistä toisella kielellä, muuten voisimme hyvin käyttää pelkästään käännöskoneita. Kaunokirjallisuuden kääntäminen tarkoittaa tekstin tulkitsemista, sen kontekstin ymmärtämistä ja tuntemista, sekä sanojen merkityksen etsimistä ja kirjoittajan ymmärtämistä. Työssä on kyse lukijan asemaan asettumisesta, ja alkuperäisessä tekstissä kuvatun vaikutelman uudelleen luonnista. Se tarkoittaa valtavaa määrää taustatyötä, valitettavan usein ilmaiseksi. Kaunokirjallisuuden kääntäjillä on keskeinen rooli kulttuurin levittämisessä, ja he ovat luovia kirjoittajia.
Käännöstyön jälkeen siirryttiin hetkeksi lukemisesta ja kirjoista keskustelemiseen…
Miten suhteesi lukemiseen on muuttunut ajan kuluessa?
Taustani ja työni takia en pysty nauttimaan kirjoista ilman, että tutkin niitä. Rupean heti miettimään käännösongelmia ja ratkaisuja. Kun minulla on uusi kirja kädessä, ensimmäinen tekemäni asia on katsoa, kuka käänsi sen.
Kertoisitko vielä, mikä on oma suosikkikirjasi?
Minulla on useampia kirjoja, jotka ovat olleet tärkeitä elämässäni: muun muassa Giacomo Leopardin Lo Zibaldone, Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset, Victor Hugon Kuolemaantuomitun viimeinen päivä, ja Imre Madáchin Ihmisen murhenäytelmä.
Entä olisiko sinulla kirjavinkkiä yleisöllemme?
Tässä muutamia kirjoja, jotka olen lukenut viimeisen vuoden aikana:
Lastenkirjoista Timo Parvelan Pate-sarja, Maija & Anssi Hurmeen Varjostajat, sekä Jenna Kostetin & Kaisu Sandbergin Ilon Milli ja pelon Mölli. Lopuksi vielä Ilja Karsikkaan Yksisarvinen.
Sarjakuvista vinkkaan Mari Ahokoivun Oksia.
Lopuksi vielä kysymys tulevaisuudesta: Jos saisit kääntää minkä tahansa kirjan, mikä se olisi?
Tämä äsken mainitsemani Ahokoivun Oksi, ja Veikko Huovisen Puukansan tarina, josta kirjoitin graduni.
Kiitos mielenkiintoisesta haastattelusta!
Mikäli haluat lukea lisää Santellin työstä ja elämästä Suomessa, voit tutustua hänen Giulia in Finlandia -blogiinsa osoitteessa: https://giuliainfinlandia.blog/silta-italian-ja-suomen-valissa/.
Edit. 19.12.2022. Korjattu päivämäärä.
Lähteet:
Giulia Santelli, Giulia in Finlandia -blogi. Käytetty 26.10.2022)
