Kalevalan merkitys Kuhmolle ennen ja nyt
Kalevala on tärkeä teos kaikille suomalaisille, ja Kuhmolla on kansaneepokseen erityinen yhteys. Mutta mikä on Kalevalan historiallinen tausta, ja miksi siitä tuli niin merkittävä teos kirjallisuuskulttuurimme kannalta?
Juuret ja oma menneisyys ovat kiinnostaneet ihmisiä läpi historian. Erityisen suuren kiinnostuksen kohteeksi kansanperinne kasvoi 1800-luvulla. Tämä vuosisata tunnetaan suuren murroksen aikana, jolloin vallankumoukset, teollisen kehityksen kiihtyminen vastakkaiset aatteet muokkasivat maailmaa voimakkaasti. Toisaalta tämä kausi tunnetaan romantiikan aikana, jolloin Euroopassa vahvistuivat kansallisvaltioajattelu ja kiinnostus omaa menneisyyttä kohtaan. Lisäksi kansalaisoikeudet, demokratia ja sivistystyö ottivat suuria edistysaskeleita. Nämä erilaiset voimat näkyivät myös taiteessa, sen kaikilla aloilla.
Suomessa 1800-luku synnytti Kansallismuseon ja ensimmäiset lainakirjastot. Vuosisata oli myös kansallistunteen, suomen kielen aseman edistämisen ja kansankulttuurista kiinnostumisen aikaa. Osana tätä kehitystä maan taiteilijat loivat teoksia, joissa näkyi mytologisia elementtejä ja pyrkimystä hahmottaa piirteitä, jotka erottivat suomalaiset muista kansoista. Ylioppilaat keräsivät historiallista esineistöä museoita varten, ja kirjallisuuden parissa vahvistui kiinnostus suomen kieltä ja kansanperinnettä kohtaan.
Yksi näiden monien vaikutteiden inspiroimista kirjailijoista oli vuonna 1802 syntynyt Elias Lönnrot, joka kiinnostui jo varhain kulttuuriperinnöstä. Hän perehtyi aiheeseen yliopisto-opintojensa aikana, ja laati maisterintutkielmansa Väinämöisestä. Runonkeruu käynnistyi jo vuonna 1828, kun nuori Lönnrot teki ensimmäisen matkansa Kainuuseen. Suurimman osan aineistostaan hän kuitenkin keräsi Kajaanissa piirilääkärinä toimiessaan. Vakiintuneen arvion mukaan Lönnrot teki kaikkiaan yhdeksän runonkeruumatkaa. Nämä matkat toivat hänet usein Kuhmoon, ja Lönnrotin tiedetään käyttäneen Kuhmon Vanhaa pappilaa yöpymispaikkanaan. Sanotaanpa hänen myös allekirjoittaneen siellä Kalevalan viimeisen kolmanneksen käsikirjoituksenkin. (Nieminen, Dobrinin 1999, s.7)
Vaikka Kalevalan pohjana toimineesta runolaulumateriaalista suurin osa on peräisin Vienan Karjalasta, keräsi Lönnrot osan siitä Kainuun alueelta – myös Kuhmosta. Kalevalalla on kiistaton vaikutus Kuhmoon. Kulttuuri, taide ja kaupunki ruokkivat toinen toisiaan – Kuhmon luontomaisemat ovat toimineet innoituksena niin kirjallisuudelle kuin kuvataiteellekin. Ensimmäinen kareliaani Akseli Gallen-Kallela maalasi Aino-triptyykkiinsä Lentuajärven maiseman, ja ikuisti Rimminkylän patriarkan Eljas Ahtosen teoksen Väinämöiseksi.
Tänä päivänä Kalevala näkyy Kuhmossa monin eri tavoin. Kalevalan ja karjalaisen kulttuurin keskus Juminkeko järjestää ympärivuotista toimintaa, joka tekee Kalevalaa tunnetuksi niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Kirjastosta löytyy Kalevala-aiheista aineistoa monessa eri muodossa. Lisäksi Kuhmon monet kulttuuritapahtumat ja festivaalit, kuten Arhippa Perttunen -symposium, musiikkijuhla Sommelo ja Joutsentassi-festivaali hyödyntävät Kalevalaa ja runolaulua inspiraation lähteenä. Tapahtumat-osiosta löydät lisätietoa näistä, ja muista Kalevala-vaikutteisista tapahtumista kirjallisuuskaupunki Kuhmossa.
Lähteet:
Juminkeko: Lönnrot ja Kainuu -verkkosivusto. Käytetty 7/2021, 8/2021 ja 9/2021.
http://www.juminkeko.fi/lonnrot/index.html
Nieminen, Markku & Dobrinin, Vitali (1999): Elias Lönnrotin matkat Kainuussa. Pohjoinen
